Kiirettä, kiirettä, kiirettä. Koulujuttuja, tenttiin valmistautumista, reenejä.. KIIRETTÄ! Mutta en mä valita. (Enhän?) Toisaalta on oikein mukavaa, kun ei tarvitse miettiä mihin kaiken aikansa käyttää. Lopen nämä kaikki ovat kuitenkin juurikin niitä asioita, mitä rakastaa. Okei, en ehkä rakasta tätä juuri lukemaani tenttikirjaa, mutta se, miksi sitä luen on tarpeeksi motivaatiota antava syy! Valmistuminen, siellä se siintää!Eilinen oli mukava päivä. Erityisen mukava. Aamulla reenien kautta kotiin ja sit hyvässä seurassa ilta. Ajoissa nukkumaan ja aamulla suht pirteänä ylös. Ihania nämä krapulattomat sunnuntaiaamut! ;) Tänään koulukirjojen parista pesistelemään, on muuten huomenna varmaan mahtava kokovartalo jumi. No, josko se lähtis sillä millä on tullutkin! ;)Nyt rauhotun sunnuntai-illan viettoon. Siivosin paikat järjestyksee ja sytytin kynttilöitä ja keitin teetä! Aion vaan mötköttää sohvalla koira kainalossa ja olla! Kiire odottaa huomiseen.Ja se positiivinen asia, no kynttilät tietenkin. Ne luo semmoista rauhaa ja tunnelmaa. Hyvää oloa, rentoutumista. Sitä tarvitsee jokainen, vaikka vain kolme tuntia sunnuntai-iltaisin! ;)
... pidentää ikää. Ja tänään tuli mittariin pari lisävuotta taas. Ollut muuten aika synkkä päivä. Vettä on satanut, kouluhommat kaatuneet päälle ja vielä flunssaa. Sitten tulee ilta, jonka olet suunnitellut viettäväsi peittokorvissa telkkarin edessä, sohvalla rötväten - masennustasi ruokkien. Jostain ihmeestä kaivoin innostuksen lähteä ystäville katsomaan Täydellisiä Naisia (joka voisi myös olla päivän positiviivinen asia, onhan vaan mahtava sarja!!).
Jutut olivat mitä oudoimmat, mutta juuri meidän porukallemme tyypillisimmät. Sai nauraa vedet silmissä. Ihania likkoja, ihania juttuja!
Muistutuksena itselleni ja toiselle ystävälleni myös vähän venyttelimme - paino sanalla VÄHÄN! Tavoitteena olisi saada toisin päin spagaatti räväytettyä uutena vuotena, joten: venyyvenyyvenyy. NOOOT! Mutta tokihan ihmisellä tavoitteita saa olla! ;) Huomenna onkin sitten tentti, voi olla et siellä ei paljoa naurata. Muuta kuin hysteerinomaista paniikkihihtystä! Wish me luck!
Isi. Isä. Iskä.Se on tän(kin) päivän positiivinen asia. Ihan näin isänpäivän kunniaksi, ja muutenkin. Olin kotonakotona valmiiden ruokien ääressä viikonlopun ja sen näkee näistä puristavista housuistaki ;)Isä on mulle aina ollut se, joka potkii eteenpäin. Jos iskä kehuu, tietää ainakin sen, että se kehu on oikeasti ansaittu. Olipa kyse ruuanlaitosta, koulunumeroista tai urheilusuorituksista. Niin myös ne epäonnistumiset hän huomaa, saattaa moittiakin - mutta muistuttaen, mihin päin suunta on.Olen oikea isintyttö. Oon ollut aina ja tuun varmasti aina olemaan. Ylpeästi.
Tästä se alkaa; positiivisten asioiden listaaminen päivittäin. Ja niitähän riittää. (Ja ei, se ei ollut - ainakaan kokonaan- sarkasmia.) Ja jos ei riitä, ne etsitään. Etsivä löytää - sanotaan.Liian monesti sitä havahtuu siihen, miten joku toinen iloitsee elämän pienistä asioista. Siemenettömistä viinirypäleistä tai hiekoitetusta jalkakäytävästä. Tekstiviestistä aamuvarhain, puhtaista lakanoista, perhosista vatsanpohjassa. Samaan aikaan kuin itse murehtii ikuista kiirettä, siivoamattomia kaappeja ja väärän värisiä sukkia.Mutta nyt. Nyt nuo ajat saavat olla ohitse. Ainakin vähän ohitse, huomenna jo enemmän. Jokaisessa päivässä piilee ilo ja kivat, positiiviset asiat - ne täytyy vain nähdä. Niin mulle ovat monet väittäneet ja joskus olen sen itsekin havahtunut huomaamaan. Ja niistä elämän pienistä (miksei välillä suuristakin -okei, ei mopolla mahdottomiin) iloista tämä blogi kertoo.Ja tämä "blogi", kuten otsikkokin kertoo, on tämän päivän positiivinen asia. Tätä on mietitty, tuumattu, harkittu ja uudestaan mietitty. Pelätty ja ahdistuttu. Mutta tässä se lopulta on. Ulkoasu ei ole sitä, mitä ajattelin. Mutta sisältö on. Joten tässä blogini on, paljaana - valmiina muutoksille, kuten asenteenikin. Ainakin toistaiseki.http://www.youtube.com/watch?v=Pe-Eosmk6oE
